Tiedätkö sen tuskaisan tunteen, kun jälkikäteen tajuat toimineesi täysin omalle koirallesi sopimattomalla tavalla, joka vei teidät vain ojasta allikkoon? Muistatko:

  • Se hetki, kun kouluttaja sanoi sinulle “Nyt teet näin!”, ja sinä teit, ehtimättä ollenkaan ajatella ja harkita, onko ohjeessa järkeä.
  • Se kokonainen vuosi, jonka tahkosit tärkeimpänä pidetyn yhden asian opettamiseksi koirallesi – joko ilman edistymistä tai edistyen liiankin hyvin vain huomataksesi, että tuo “ylihyväksi” koulutettu taito nyt pahasti hidastaa ja vaikeuttaa jonkun muun tärkeän taidon opettamista!
  • Se hämmennys, kun uusi pentusi ei opikaan samaa asiaa tai samalla tavalla kuin aiempi koirasi, vaikka kuinka yrität ja yrität kouluttaa sitä.

Auts! Ainakin itse todella muistan, miltä silloin tuntui. Mutta  märehtiä ja syyllistyä ei kannata, vaan ottaa opiksi ja tehdä paremmin!

Liian usein sorrumme tunkemaan pentuja samaan muottiin – sekä kursseilla kouluttajan antamissa kaikille yhteisissä harjoituksissa että arjessa omistajan aiempien pentukokemusten ohjaamana.

Sen sijaan jokainen pentu kannattaisi nähdä yksilönä, jolle tietyn asian kouluttaminen voi olla supertärkeää ja toisen asian kouluttaminen merkityksetöntä tai jopa haitallista! Myös koulutusaiheiden ajankohtia kannattaisi punnita toden teolla: onko jonkun aiheen opettelu järkevää nyt vai vasta myöhemmin?

Maltti on valttia! Miksi eri taitojen opettamisen ajankohdalla ja järjestyksellä on valtava merkitys pennun koulutuksessa?

Ensinnäkin kasvavan koiran kroppa kehittyy yksilölliseen tahtiin. Jo pelkästään tuki- ja liikuntaelimistö on monimutkainen kokonaisuus, jonka kehittyminen lopulliseen muotoonsa ja vahvuuteensa vie vuosia. Myös oman kehon hahmottamisessa ja koordinaatiossa riittää pennulla opeteltavaa – ja sitten vielä uudelleen opeteltavaa eri kasvuvaiheiden myötä! 

Omaehtoinen liikkuminen on hyväksi. Treenaamisen osalta kuitenkin muista, ettei oma pentusi ole välttämättä valmis kaikkeen mitä näet sen ikätoverien harjoittelevan. Älä riko koiraasi harjoittelemalla esimerkiksi hyppyjä, kun sen luuston kasvu ja rakentuminen on kesken. Eikä kyse ole vain liian vauhdikkaista tai vaativan näköisistä harjoituksista: pelkkä eri asennoissa pysyminen vaatii syviltä lihaksilta sellaista tukea, jota pennulla ei vielä kovin pitkiksi tuokioiksi ole! 

Aina kun vaadimme liikaa, väsyvä pentu kokee epämukavaa oloa ja kehittää omat tapansa helpottaa sitä. Tämä sitten näkyy ihmisen silmiin “virheinä” tai “väärän näköisinä” suorituksina, kun hyppäävä koira ottaa hyppyesteestä tukea ja paikkamakuuta harjoitteleva junnu siirtyy lonkalleen, leventää eturaajojen asentoa tai nousee ylös. Virheellinen suoritus tulee helposti tavaksi. Ja kuitenkin usein on kyse varsin yksinkertaisista taidoista ja tempuista, jotka koira oppisi paljon vaivattomammin ja nopeammin aikuisena! Siksi kannustan pennunomistajia pohjataitojen kouluttamiseen lajitaitojen sijaan.

Samoin kehittyvät kasvavan koiran mieli ja persoona. Pentusi on nyt tavallaan eri tyyppi kuin tuleva aikuinen koirasi. Joku piirre ilmenee vasta teininä, toinen aikuisena, ja kolmas on nyt mutta katoaa tyystin pentuajan jälkeen. Tässä piilee yksi merkittävä vaara. Jos lyöt pentuun jo varhain leiman (kuten “eroahdistus” tai “huono itsehillintä”) ja aloitat koulutuksessa korjaavan tehokuurin, tämä voi kostautua myöhemmin. 

Pennun ”heikko kohta” voi olla sellainen ominaisuus, joka muuttuu voimakkaasti iän myötä ihan luonnostaan. Pahimmillaan käy niin, että olet treenannut väärää asiaa haitaksi asti ja vaikeuttanut tulevaisuuttanne. Ja vaikka varsinaista haittaa ei ilmenisi, olet joka tapauksessa uhrannut valtavasti treeniaikaa ja muita resursseja sellaiseen asiaan, joka olisi yhtä nopeasti korjaantunut itsestäänkin pennun normaalin kehityksen mukaisesti.

Muutenkin kannattaa muistaa, että yksi taito voi vaikeuttaa toisen oppimista. Mieti järjestys ja limittäminen tarkkaan. Kirjaa ylös asioita, joita koiran pitää mahdollisesti tulevissa harrastuksissaan tai työssään osata. Ovatko jotkut tehtävät lähes toistensa vastakohtia? Rauhallisia ja kiihkeitä? Maavainua ja ilmavainua hyödyntäviä? Olisiko joku asia hyödyllistä oppia ensimmäiseksi? Miten sen vahvistaminen vaikuttaa muiden taitojen omaksumiseen? 

Miksi pyrkiä tasapainoon eri taitojen välillä?

Kolikolla on AINA kääntöpuoli, ja niin on myös “ylihyväksi” opitulla tai syntymälahjana saadulla taidolla. Kuten edellisen kohdan alla jo pähkäilit, moni harrastus ja työ edellyttää koiralta hyvin monipuolisia taitoja. Samalla se hieno ominaisuus, joka tekee koirasta jossain tehtävässä aivan lyömättömän, voi haitata sen suoriutumista toisessa tehtävässä.

Kaivetaanpa tähän esimerkiksi vaikka tämä muutaman vuoden takainen kuvani Pentupilotti-kursseilta. Kuva auttaa sinua kuvittelemaan kaksi pentua, joista toinen on ”hyvä” ja toinen ”huono” lukemaan ihmisen eleitä. Kumpikin antaa ohjaajalleen jotain hyödyllistä ihan ilmaiseksi. Vastaavasti kumpikin vaatii paljon treeniä juuri siinä asiassa, mikä on toisen vahvuus.

Hyvä eleidenlukija ymmärtää eleitä luonnostaan, mutta voi tarkkailla ihmisen jokaista kulmakarvojen kohotustakin ihan haitaksi asti tai tulkita eleet aina vihjeeksi tehdä jotain. Huono eleidenlukija saattaa loistaa itsenäisissä harrastuslajeissa tai rentoutua arjessa paremmin, mutta käsi- tai muiden vartalo-ohjausten opettaminen sille vaatii paljon työtä ja harjoitustoistoja.

Ymmärtääkö sinun koirasi eleitä?

Meille koiranohjaajille olisi usein hauskinta treenata vain sitä, mitä koira osaa parhaiten. Treeni sujuu ja koiranohjaajana saat hyvän mielen – vahvisteen, joka houkuttaa sinut treenaamaan taas huomenna samaa. Mutta…

Jos treenaat vain sitä, mikä on mukavaa ja helppoa, voi se kostautua muiden tarvittavien taitojen kouluttamisen vaikeutumisena entisestään. Siksi kannustan pennunomistajia jatkuvasti kohti tasapainon etsimistä. Tarkkaile koiraasi. Mikä on helppoa juuri tälle koiralle juuri nyt, ja mikä vaikeaa? Pitäisikö treenejä painottaa nyt siihen vaikeampaan suuntaan, jotta tasapaino ei keikahda entistä enemmän vinksalleen?

Tasapainoa koiran elämässä tai taidoissa voimme joutua hakemaan vaikkapa

  • levon tai aktiviteettien määrää lisäämällä
  • vieraiden kohtaamisia lisäämällä tai vähentämällä
  • rauhoittumista tai kiihtymistä vahvistamalla
  • eri asennoissa pysymisen kestoa tai liikkumishetkeä ja uuden asennon tarjoamista vahvistamalla
  • paikallaanoloja tai räjähtäviä lähtöjä vahvistamalla
  • itsenäistä työskentelyä tai yhteistyötä vahvistamalla
  • maavainuisuutta tai ilmavainuisuutta vahvistamalla 
  • leluun puremista tai siitä irrottamista vahvistamalla
  • ruoasta tai leikistä (ym.) palkkaantumista vahvistamalla

Ensimmäistä vai jälkimmäistä? Kumpi on tärkeämpi? Vastaus riippuu aina koirasta, tässä hetkessä. Ja tietysti lajeistanne ja tavoitteistasi niissä. Tasapainoa eri asioiden välillä on hyvä arvioida uudelleen vaikka joka viikko –  ja joskus on syytä zoomata jopa tuntiin ja miettiä tasapainottavia valintoja treenissä eri toistojen välillä. Tasapainon hakemiseen kiteytyy mielestäni kouluttamisen yksilöllisyyden tarve.

Milloin koiran yksilöllisten piirteiden huomioimisesta on erityistä hyötyä – entä haittaa?

Yleisesti ottaen en usko, että on yhtäkään koiralaumaa, treeniporukkaa tai pentukurssia, jossa kaikki koirat kannattaisi sovittaa samaan muottiin! Yksilöllisyys on mielestäni yksi kouluttamisen kulmakivistä. Kun tavoitellaan tasapainoa, yksikään koira ei ole tyhjä taulu – eikä samanlainen kuin toinen koira – vaan sillä on jo omia vahvuuksia joillain alueilla, joissain ominaisuuksissa ja taidoissa.

Aivan erityistä hyötyä oman koiran yksilöllisten piirteiden ja motivaatioiden havainnoinnista ja kysymisestä olen nähnyt silloin, kun

  • koira on herkkä ja auttaa omistajaansa ymmärtämään, ettei hän voi kouluttaa sitä niin kuin aiempia koiriaan
  • koira on “erilainen” ja auttaa omistajaansa ymmärtämään, ettei hän voi kouluttaa sitä niin kuin ”tämänrotuisia pitää kouluttaa”
  • koira ei motivoidu niistä palkkioista, joista muut koirat innostuvat – ja siten auttaa omistajaansa tutkimaan, miten hän voi silti saada koirastaan aidosti motivoituneen treenikaverin!

Yhdessä tapauksessa yksilöllisyyden korostamisesta on kuitenkin haittaa: jos käytät sitä tekosyynä ja verukkeena olla tekemättä sitä koulutustyötä (tai sillä menetelmällä), minkä koirasi tarvitsisi ja ansaitsisi! 

Oppimisessa on luonnonlakeja, jotka pätevät eläimiin lajista, rodusta ja yksilöstä riippumatta. Jos ihminen kertoo, että joku todistetusti hyvä, eettinen ja tehokas koulutusmetodi ei juuri hänen koiralleen toimi, niin harvoinpa epäonnistumisen syynä on koiran uniikki persoona. Paljon todennäköisemmin koiran omistaja on esimerkiksi 

  • yrittänyt mekaanisesti kopioida muualla näkemäänsä, ymmärtämättä mitä tekee
  • jättänyt menetelmään ja ohjeisiin syvällisesti tutustumatta
  • ymmärtänyt ohjeet väärin tai toteuttanut niitä väärin
  • jättänyt väliin ensimmäisen koulutusvaiheen, koska “kyllähän koira sen jo osaa”
  • jättänyt väliin neljännen koulutusvaiheen, koska “eihän sillä voi olla merkitystä”
  • harpponut uudelle kriteeriportaalle jo ennen kuin koira on kunnolla ehtinyt oppia edellistä
  • kokeillut menetelmää ja luovuttanut nopeasti (ennen tarvittavaa toistojen määrää)
  • aliarvioinut koiransa aiemman oppimishistorian vaikutukset, jotka mahdollisesti hidastivat uudessa systeemissä alkuun pääsemistä: koira ei aloittanutkaan nollasta, vaan miinukselta!

Ei siis automaattisesti kannata keksiä itselleen tarinaa omasta koirasta ainutlaatuisena poikkeustapauksena. Onko menetelmässä oikeasti vikaa vai etkö toteuttanut sitä niin kuin on tarkoitettu? Mieti mahdollisimman objektiivisesti, mitä pitää muuttaa ja miksi. Toki menetelmissä on yleensä aina yksilöllistä säätövaraa, kuten koiralle toimivimpien palkkioiden valinta.

Kysy siis itseltäsi joka viikko:

Mikä pennullesi on
helppoa nyt?

  • Ovatko kyseiset taidot sinulle tärkeitä? Missä ja miksi?
  • Jos ovat tärkeitä, miten voit ylläpitää noita taitoja jatkossakin?
  • Mikä on kolikon kääntöpuoli: onko näistä taidoista myös jossain tilanteessa haittaa ja miten se kannattaisi huomioida? Ethän “ylitreenaa” näitä taitoja?

Mikä pennullesi on
vaikeaa nyt?

  • Olisivatko kyseiset taidot sinulle tärkeitä? Missä ja miksi?
  • Jos olisivat tärkeitä, miten voit auttaa pentua kehittymään näissä asioissa - vai onko sille edes tarvetta, auttaako aika?
  • Mikä on pilven hopeareunus: mitä hyviä puolia on siinä, että nämä taidot eivät ole pennun vahvuus?

Toivotan ihanaa, jatkuvaa tutkimusmatkaa tasapainoon sinulle ja koirallesi!

Tarvitsetko apua ja matkaseuraa?


Haku uuden (etä)valmennuksen pilottiryhmään avautui 2.9.2021 - ja sulkeutuu näillä näkymin 8.9.2021 klo 21 (tai jo ennen, jos ryhmä täyttyy)! 

Hae mukaan hyvään porukkaan, jossa lähdetään etsimään tasapainoista polkua ryhmän jokaiselle pennulle ja junnulle!

Kirjoittajasta

Katja Kontu | Kouluttaja & yrittäjä, Tikkujuttu | Lisensoitu smartDOG-testaaja | Yhdessä onnistumisen riemua!

{"email":"Email address invalid","url":"Website address invalid","required":"Required field missing"}