Viime blogikirjoitukseeni sain vastaukseksi sähköpostia, joka sai kyyneleeni virtaamaan.

Kyseisessä (Vastaisitko minulle?) blogipostauksessa kerroin, että tulen jatkossa silloin tällöin kirjoittelemaan “Tikusta asiaa” eli sähköposteja sähköpostilistani jäsenille.

Muistelin myös menneitä: Kerroin, miten Tikkujuttu alkoi: juttuina Tikusta! Siis Tikusta asiaa -lehtikolumnina Tikku-pennun ja koiraharrastajan elämästä, sattumuksista ja koulutuspohdinnoista. Kerroin, miten yksinäistä puuhaa tuo kirjoittelu oli, kun pääsääntöisesti kukaan ei koskaan vastannut. En tiennyt, mahtaako jutuilla olla lukijoita ja onko kirjoitustyöllä mitään merkitystä.

Blogikirjoituksen julkaisun jälkeen jo samana päivänä sain hämmästyksekseni huomata, että sähköpostilaatikossani oli viesti otsikolla “Vuosikymmenen verran viivästynyt vastaus Tikusta asiaan”.

Avasin postin ja se avasi kyynelkanavani. Teksti (tässä hieman lyhennettynä) kuului näin:

Hei Katja!

Luin uuden tekstisi, jossa palasit muistelemaan lehdessä pitämääsi palstaa. Hämmästyin siitä, ettei sinulle kukaan koskaan vastannut, vaikka s-postiosoite oli mukana. Minun  oli useaan kertaan tarkoitus kirjoittaa ja kiittää, mutta en tehnyt sitä, sillä ajattelin sinun saavan sellaisia viestejä muutenkin riesaksi asti. Kuinka väärässä olinkaan!

Tässä on nyt se, mitä olisin silloin noin vuosikymmen sitten halunnut sinulle kirjoittaa. 

Että Tikusta asiaa oli yleensä ainoa juttu, minkä koin mielekkääksi ko. lehdestä lukea. Että sain valtavasti uutta tietoa ja oppia koiran ja nimenomaan saksanpaimenkoiran kouluttamisesta positiivisen vahvistamisen ja tutkitun tiedon kautta. 

Että se antoi minulle valtavasti voimaa ja toivoa maailmassa, jossa mitään muuta kouluttamisen tapaa ei tunnettu kuin pakotteet. Aikana, jona koin joutuvani koko ajan perustelemaan omia tapojani toimia koiran kanssa, jolloin minulta kyseltiin mikä hitto tuo naksutin on. 

Kuinka ihailin rohkeuttasi kirjoittaa ja kuinka toivoin, että ne kentällä koiriaan repivät ihmiset lukisivat Tikusta asiaa ja alkaisivat ymmärtää koiriaan ja muuttaa tapojaan. Aloin kouluttaa koiraani eläintenkouluttajan opissa, jossa minun ei tarvinnut itsekään pelätä tai ahdistua. 

En tiedä olisinko uskonut itseeni riittävästi ilman kaikkea sitä, mitä Tikusta asiaa antoi. Olisinko mennyt mukaan siihen harhaan, että "ei näitä koiria voi namilla kouluttaa". Seurasin vuosikaudet palstaasi ja myötäelin surut ja vastoinkäymiset, joita sinun ja koirien polulle osui. Kuinka surullinen itse olin, kun palstasi päättyi...

Kiitos Katja, kun kirjoitit. Kiitos koirat, kun opetitte Katjaa, jotta hän kirjoitti ja opettaa muita. Hyvää jatkoa ja kaunista syksyä Ankeleelle!

Tiina Kouhia”

---

Tekstin luettuani olin kyynelissä ja sanaton. Liikuttunut ja pohjattoman kiitollinen. Kyllä, kirjoituksilla on tietämättäni ollut merkitystä ja vaikutusta maailmaan. Sydämellinen kiitos kauniista sanoista Tiinalle, jota en liene koskaan tavannut! 

Hänen kirjeensä äärellä tulee mietittyä ainakin, että

  • Huomaa muutos. Maailma on jatkuvassa muutoksessa -muuttunut ja muuttuu jatkossakin. Koiramaailman kulttuurit ovat vahvoja ja tavat piintyneitä. Silti, hyvin hitaasti, mutta varmasti koirien koulutusmenetelmät ja kohtelu kehittyvät hyvään suuntaan. Yksi sana, teko ja valinta kerrallaan.
  • Huomaa voimasi. Meillä jokaisella on merkitystä. Oletpa ammattilainen tai aloitteleva harrastaja tai ensimmäisen koiran omistaja, sinulla voi olla toiselle arvokas ajatus ja vinkki. Voit olla rohkaiseva esimerkki. Voit olla juuri se ratkaiseva tekijä. Vaikka olisit ystävääsi vain yhden askeleen edellä, voit näyttää hänelle tietä ja ryhtyä matkaseuraksi.
  • Tunne yhteys. Et ole ikinä yksin. Vaikka tuntuisi, että kukaan ei kuule tai ymmärrä tai että kaikki vastustavat, maailmassa on hurjan monta ihmistä, jotka käyvät tai ovat käyneet läpi samoja asioita kuin sinä. Sano tai kirjoita asiasi, ja usko pois: on ihmisiä, jotka myötäelävät mukanasi ja antavat tukea ja energiaa. Ja niin tekevät myös koirat.
  • Tunne kiitollisuutta. Huomaa asioita, joista voit olla kiitollinen. Kiitollinen voi olla menneistä, nykyhetkestä ja tulevasta! Tunne kiitollisuutta jo ennakkoon, ja sitä todennäköisemmin kyseinen asia oikeasti tapahtuu. Kiitä heti tänään jotakuta, joka on ollut sinulle apuna, tukena tai esikuvana. Ja toisaalta: koskaan ei ole liian myöhäistä sanoa Kiitos.

Näitä ajatuksia jaoin sitten ensimmäiseen Tikusta asiaa -sähköpostiinkin, mikä edelleen avasi yhä uusia keskusteluita listalaisten kanssa. Liikuttavia tarinoita, täynnä surullisia ja iloisia muistoja, toivoa, rakkautta. Ihmisiä, jotka ovat koirien puolella. Uusia ja vanhoja tuttuja. Ihanaa, kun vastasit!

Jokaisesta tarinasta kiitollisena,

Katja

---

Tikusta asiaa -sähköpostilistan evoluutioon vaikuttaminen voi olla yksi sinunkin supervoimistasi. Lähdetkö mukaan voimaantumaan?

Kyllä kiitos, sähköpostittelemaan!

tikusta asiaa
Kirjoittajasta

Katja Kontu | Kouluttaja & yrittäjä, Tikkujuttu | Lisensoitu smartDOG-testaaja | Yhdessä onnistumisen riemua!

{"email":"Email address invalid","url":"Website address invalid","required":"Required field missing"}